meinata suomi sanakirjassa

  • meinata

    Sanan "meinata" merkitykset ja määritelmät

    meinata:n kielioppi ja deklinaatio

    • (Verb) Conjugation of meinata (type salata)
      indicative
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. meinaan en meinaa 1st sing. olen meinannut en ole meinannut
      2nd sing. meinaat et meinaa 2nd sing. olet meinannut et ole meinannut
      3rd sing. meinaa ei meinaa 3rd sing. on meinannut ei ole meinannut
      1st plur. meinaamme emme meinaa 1st plur. olemme meinanneet emme ole meinanneet
      2nd plur. meinaatte ette meinaa 2nd plur. olette meinanneet ette ole meinanneet
      3rd plur. meinaavat eivät meinaa 3rd plur. ovat meinanneet eivät ole meinanneet
      passive meinataan ei meinata passive on meinattu ei ole meinattu
      past pluperfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. meinasin en meinannut 1st sing. olin meinannut en ollut meinannut
      2nd sing. meinasit et meinannut 2nd sing. olit meinannut et ollut meinannut
      3rd sing. meinasi ei meinannut 3rd sing. oli meinannut ei ollut meinannut
      1st plur. meinasimme emme meinanneet 1st plur. olimme meinanneet emme olleet meinanneet
      2nd plur. meinasitte ette meinanneet 2nd plur. olitte meinanneet ette olleet meinanneet
      3rd plur. meinasivat eivät meinanneet 3rd plur. olivat meinanneet eivät olleet meinanneet
      passive meinattiin ei meinattu passive oli meinattu ei ollut meinattu
      conditional
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. meinaisin en meinaisi 1st sing. olisin meinannut en olisi meinannut
      2nd sing. meinaisit et meinaisi 2nd sing. olisit meinannut et olisi meinannut
      3rd sing. meinaisi ei meinaisi 3rd sing. olisi meinannut ei olisi meinannut
      1st plur. meinaisimme emme meinaisi 1st plur. olisimme meinanneet emme olisi meinanneet
      2nd plur. meinaisitte ette meinaisi 2nd plur. olisitte meinanneet ette olisi meinanneet
      3rd plur. meinaisivat eivät meinaisi 3rd plur. olisivat meinanneet eivät olisi meinanneet
      passive meinattaisiin ei meinattaisi passive olisi meinattu ei olisi meinattu
      imperative
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. – – 1st sing. – –
      2nd sing. meinaa älä meinaa 2nd sing. ole meinannut älä ole meinannut
      3rd sing. meinatkoon älköön meinatko 3rd sing. olkoon meinannut älköön olko meinannut
      1st plur. meinatkaamme älkäämme meinatko 1st plur. olkaamme meinanneet älkäämme olko meinanneet
      2nd plur. meinatkaa älkää meinatko 2nd plur. olkaa meinanneet älkää olko meinanneet
      3rd plur. meinatkoot älkööt meinatko 3rd plur. olkoot meinanneet älkööt olko meinanneet
      passive meinattakoon älköön meinattako passive olkoon meinattu älköön olko meinattu
      potential
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. meinannen en meinanne 1st sing. lienen meinannut en liene meinannut
      2nd sing. meinannet et meinanne 2nd sing. lienet meinannut et liene meinannut
      3rd sing. meinannee ei meinanne 3rd sing. lienee meinannut ei liene meinannut
      1st plur. meinannemme emme meinanne 1st plur. lienemme meinanneet emme liene meinanneet
      2nd plur. meinannette ette meinanne 2nd plur. lienette meinanneet ette liene meinanneet
      3rd plur. meinannevat eivät meinanne 3rd plur. lienevät meinanneet eivät liene meinanneet
      passive meinattaneen ei meinattane passive lienee meinattu ei liene meinattu
      Nominal forms
      infinitive participle
      active passive active passive
      I meinata present meinaava meinattava
      long I meinatakseen2 past meinannut meinattu
      II inessive meinatessa1 meinattaessa agent meinaama1, 3
      instructive meinaten – negative meinaamaton
      III inessive meinaamassa – 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. 3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
      elative meinaamasta –
      illative meinaamaan –
      adessive meinaamalla –
      abessive meinaamatta –
      instructive meinaaman meinattaman
      IV nominative meinaaminen
      partitive meinaamista
      V meinaamaisillaan2
    • Inflection of meinata (Kotus type 73/salata, no gradation)
      indicative mood
      present tense perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. meinaan en meinaa 1st sing. olen meinannut en ole meinannut
      2nd sing. meinaat et meinaa 2nd sing. olet meinannut et ole meinannut
      3rd sing. meinaa ei meinaa 3rd sing. on meinannut ei ole meinannut
      1st plur. meinaamme emme meinaa 1st plur. olemme meinanneet emme ole meinanneet
      2nd plur. meinaatte ette meinaa 2nd plur. olette meinanneet ette ole meinanneet
      3rd plur. meinaavat eivät meinaa 3rd plur. ovat meinanneet eivät ole meinanneet
      passive meinataan ei meinata passive on meinattu ei ole meinattu
      past tense pluperfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. meinasin en meinannut 1st sing. olin meinannut en ollut meinannut
      2nd sing. meinasit et meinannut 2nd sing. olit meinannut et ollut meinannut
      3rd sing. meinasi ei meinannut 3rd sing. oli meinannut ei ollut meinannut
      1st plur. meinasimme emme meinanneet 1st plur. olimme meinanneet emme olleet meinanneet
      2nd plur. meinasitte ette meinanneet 2nd plur. olitte meinanneet ette olleet meinanneet
      3rd plur. meinasivat eivät meinanneet 3rd plur. olivat meinanneet eivät olleet meinanneet
      passive meinattiin ei meinattu passive oli meinattu ei ollut meinattu
      conditional mood
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. meinaisin en meinaisi 1st sing. olisin meinannut en olisi meinannut
      2nd sing. meinaisit et meinaisi 2nd sing. olisit meinannut et olisi meinannut
      3rd sing. meinaisi ei meinaisi 3rd sing. olisi meinannut ei olisi meinannut
      1st plur. meinaisimme emme meinaisi 1st plur. olisimme meinanneet emme olisi meinanneet
      2nd plur. meinaisitte ette meinaisi 2nd plur. olisitte meinanneet ette olisi meinanneet
      3rd plur. meinaisivat eivät meinaisi 3rd plur. olisivat meinanneet eivät olisi meinanneet
      passive meinattaisiin ei meinattaisi passive olisi meinattu ei olisi meinattu
      imperative mood
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. — — 1st sing. — —
      2nd sing. meinaa älä meinaa 2nd sing. ole meinannut älä ole meinannut
      3rd sing. meinatkoon älköön meinatko 3rd sing. olkoon meinannut älköön olko meinannut
      1st plur. meinatkaamme älkäämme meinatko 1st plur. olkaamme meinanneet älkäämme olko meinanneet
      2nd plur. meinatkaa älkää meinatko 2nd plur. olkaa meinanneet älkää olko meinanneet
      3rd plur. meinatkoot älkööt meinatko 3rd plur. olkoot meinanneet älkööt olko meinanneet
      passive meinattakoon älköön meinattako passive olkoon meinattu älköön olko meinattu
      potential mood
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. meinannen en meinanne 1st sing. lienen meinannut en liene meinannut
      2nd sing. meinannet et meinanne 2nd sing. lienet meinannut et liene meinannut
      3rd sing. meinannee ei meinanne 3rd sing. lienee meinannut ei liene meinannut
      1st plur. meinannemme emme meinanne 1st plur. lienemme meinanneet emme liene meinanneet
      2nd plur. meinannette ette meinanne 2nd plur. lienette meinanneet ette liene meinanneet
      3rd plur. meinannevat eivät meinanne 3rd plur. lienevät meinanneet eivät liene meinanneet
      passive meinattaneen ei meinattane passive lienee meinattu ei liene meinattu
      Nominal forms
      infinitives participles
      active passive active passive
      1st meinata present meinaava meinattava
      long 1st2 meinatakseen past meinannut meinattu
      2nd inessive1 meinatessa meinattaessa agent1, 3 meinaama
      instructive meinaten — negative meinaamaton
      3rd inessive meinaamassa — 1) Usually with a possessive suffix.
      2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
      3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
      elative meinaamasta —
      illative meinaamaan —
      adessive meinaamalla —
      abessive meinaamatta —
      instructive meinaaman meinattaman
      4th nominative meinaaminen
      partitive meinaamista
      5th2 meinaamaisillaan

Esimerkkilauseet " meinata "

Saatavilla olevat käännökset

Tekijät